Rakennuslupapäätös osa 2

Rakennuslupapäätös oli siis kielteinen. Olimme päätökseen tietenkin todella pettyneitä. Tuntui, että kaikkeen meni mielenkiinto ja unelmamme romuttuivat. Emme nähneet paljoakaan uusia vaihtoehtoja uudelle rakentamiselle vaikka niitä meille heti ehdoteltiinkin toiseen paikkaa. Ei pystynyt heti sulattelemaan näitä ajatuksia, että rakentaisimme johonkin muuhun paikkaan.

Pitkän odotteluprosessin aikana olimme ehtineet vilkuilla asuntomarkkinoita usempaankin kertaan. Olimme jopa niin pitkällä asian tiimoilta, että olimme katsoneet ns. "kakkosvaihtoehdon" jo myynnissä olevista taloista. Päätimme, että jos se on vielä kaupan ja hylätty päätös tulee niin se voisi olla meidän kotimme siinä tapauksessa.

Aluksi kielteisen päätöksen tultua edes tämä "kakkosvaihtoehto" ei napannut vaikka se mielessä pyörikin. Mikään ei kiinnostanut. Alkasimme kuitenkin katsella vain vaihtoehtoja lisää asuntomarkkinoilta. Jossain vaiheessa meille taas joku mainitsi rakentamisesta hylätyn tontin viereen kauemmaksi rannasta. Asuntomarkkinoilta kun ei ollut löytynyt mitään kiinnostavaa kohdetta ja vanhan remonttoiminen ei ollut vaihtoehto. Kun "kakkosvaihtoehdonkin" tarjous ei ollut mennyt myyjälle läpi lämpesimme vähitellen rakentamiselle uudelleen. Uusi innostus rakentamiselle alkoi kyteä hiljalleen mielessämme. Niinhän se on että ensin pitää surra vanha alta ennenkuin lämpenee uudelle.

Viime päätöksestä viisastuneina kävimme ensin rakennusvalvojan ja geodeetin juttusilla ennenkuin mitään päätöksiä tehtiin tulevaa rakennuslupaa hakiessa. He näyttivät vihreää valoa! Elyn päätöstä tässä tapauksessa ei tarvittu kun kyseessä ei ollut poikkeusluvan alainen päätös. Niinpä suullinen päätös oli jo saatu.

Tästä alkoi siis uusi urakka paperiviidakossa sekä uuden talomallin etsintä. Päätimme, että se minkä mallin olisimme joenrantaan halunneet ei ollut enää sopiva peltomaisemaan. Halusimme perinteisempää, simppelimpää ja palaisimme alkulähteille. Valitsimme tälläkertaa mallin jota olimme miettineet ensimmäiseksi alkaessamme suunnitella uuden talon rakentamista. Muutimme mallia jonkin verran omiin tarpeisiimme sopivaksi sisällöltään ja hitusen isommaksi.

Ennen rakennuslupapäätöstä uskaltauduimme tekemään hirsitalovalmistajan kanssa esisopimuksen. Vaikka minä sainkin edellisestä päätöksestä sellaiset pienet traumat niin uskoimme, että päätös olisi tällä kertaa myöntävä ja tämä sopimus veisi meitä eteenpäin. Samalla saimme hakemukseemme tarvittavat paperit talotehtaalta. 

Jälleen hakemus oli päätöstä vaille valmis ja sitä sitten jäätiin taas odottelemaan, Vihreää valoa kun oli jo kokouksessa näytetty niin tälläkertaa jännitys ei ollut yhtä kova.

Yhtenä päivänä kuulimme sitten tulevilta naapureilta, että heille oli soiteltu tien nimimuutoksesta kun tielle rakennetaisiin kolmaskin talo. Mielessäni kävi, että oliko joku muu rakentamassa samalla tielle vai oliko nyt niin, että rakennuslupamme oli mennyt läpi mutta meille ei ollut vielä sitä kerrottu. Eli siis naapurimme tiesi ennen meitä että olimme saaneet luvan. Muistaakseni käskin mieheni vielä soittaa rakennusvalvojalle, että onko asian nyt varmasti niin että lupa on myönnetty. Ja niin se oli. Tällä kertaa lupa oli myöntävä ja unelmamme lähtisi tälläkertaa toteutumaan :)

Joskus unelmat elävät ennen kuin tiedät sitä itse,

terveisin Marjut