Rakennuslupa päätös osa 1
Vanha talo saatiin siis kaupan ja uutta unelmoitiin. Tuumasta toimeen rakennuslupaa laitettiin vireille joenrantatontille isännän kotimaisemiin. Hänellä ajatus omasta kodista joenrannalla oli kytenyt nuoruudesta asti enemmän tai vähemmän vakavana asiana. Nyt kuitenkin tästä oli alkanut tulla se vakavempi asia.
Itse en näin isoista asioista ollut elämäni varrella edes ehtinyt, saati sitten uskaltanut unelmoida. Matkan varrella oli ollut melkein elämää suurempia vastoinkäymisiä joten aikani oli kulunut niistä selviämiseen. Mutta olihan elämä minut aina lopulta kuljettanut ihan mukavaan satamaan ja kaikista karikoista oli aina selvitty lähimmäisten tuella.
Tähän projektiin oli kuitenkin lähdetty nyt yhdessä tuumin ja innolla uutta odottaen. Nyt koitti elämässä suurien unelmien aika.
Ehkä liiankin innoissaan perehdyimme aluksi lopputulokseen eli tulevaan kotitaloomme fyysisesti. Unohdimme Suomen byrokratian rattaat. Matkalla meille selvisi myös se, että ainoastaan kaupunki tai kunta ei päätä rakennuslupaa ainakaan tällaisella joenrantatontilla maalaismaisemissa. Lopullisen päätöksen tekee Ely.
Rakennuslupaperit vihdoin ja viimein nippuun saaneina me kipaisimme kaupungin rakennusvalvojan pakeille. Hän kertoi, että ei kannata tilailla vielä talopakettia. Nyt oli kuulemma Ely tehnyt paljon kielteisiä päätöksiä. Sieltä tylyn tuomion saaneina aloitettiin kuitenkin toiveikasta odottamista, mutta kyllä se rakennusvalvojan kommentti synkän varjon heitti odottamisajan päälle.
Kuten aika usein niin tapahtui myös meillä... odottavan aika tuli pitkäksi... liian pitkäksi.. hermoja raastavan pitkäksi. Palautimme hakemuksen kesälomien sesonkiaikaan jolloin Suomi ja byrokratia on ehkä pysähtyneimmillään. Tämähän pitkitti jo muutenkin pitkää odotusaikaa. Kyllä minä niin mieleni pahoitin monta kertaa kun odotin ja odotin sitä päätöstä. Kuukausien ja kuukausien odotuksen jälkeen koitti se tuulinen ja kolea iltapäivä kun saavuin postilaatikolle jälleen katsomaan olisiko kyseistä postia tullut. Ja siellähän se oli! Repäisin ison kirjekuoren auki pidellen kasaa tiukasti näpeissäni ettei tuuli temmannut lappusia matkoihinsa. Yritin löytää kirjeestä kohtaa jossa sanottaisiin onko se lupa saatu vai ei. Sieltähän se löytyi ja jälleen kerran sain tuntea sen karvaan pettymyksen tunteen rinnassani. Ely oli hyljännyt päätöksen. Olin niin pettynyt!
Tähän seuraa jatkoa seuraavassa postauksessa.
Terveisin Marjut
Kommentit
Lähetä kommentti